Miia

Miia Hyvärinen

Kuva: Lauriina Lehtonen

Tervehdys! Olen Miia, innokas koiraharrastaja.

Menetin sydämeni koirille jo lapsena. Etsin koirista tietoa mistä vain löysin, ulkoilutin monia naapuruston koiria ja vierailin ahkerasti koiria omistavien ihmisten luona. Ikäviäkin kokemuksia koirien kanssa joskus tuli, mutta se ei vaikuttanut koirarakkauteeni, vaan oikeastaan vain vahvisti sitä, koska halusin ymmärtää, mitä näissä tilanteissa oli tapahtunut.

Harjoittelin koiran kouluttamista lapsuudenkotini sekarotuisen koiran kanssa. Aktiivisen harrastamisen aloitin parikymppisenä ensimmäisen oman koiran viimein tassutellessa elämääni. Vähitellen homma vei mukanaan ja kokeilin monenlaista laidasta laitaan. Eniten tykästyin palveluskoiralajeihin, erityisesti hakuun ja viestiin, sekä muista lajeista tokoon.

Kotoa löytyy tällä hetkellä australiankelpie ja käyttölinjainen labradori. Kelpie on jo eläkkeellä, mutta labbiksen kanssa harrastetaan päälajeina hakua ja tokoa, sivulajeina viestiä ja rally-tokoa ja paljon muutakin puuhastellaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen päässyt myös tutustumaan muun muassa noutajalajien ja metsästyskoirien verijäljen eli MeJän saloihin.

Aiemmin olen omistanut saksanpaimenkoiran ja belgianpaimenkoiran sekä harrastellut myös parin lainakoiran kanssa. Olen kilpaillut lajin korkeimmassa luokassa palveluskoirien haussa ja jäljellä, tokossa ja agilityssä sekä alemmissa luokissa palveluskoirien etsintäkokeessa ja viestillä sekä rally-tokossa, kulloisenkin koiran ominaisuuksien ja omien sen hetkisten resurssien mukaan. Suurimmat saavutukset ovat käyttövalion arvo hausta ja tottelevaisuusvalion arvo tokosta.

Kouluttamisen olen aloittanut jo opiskeluaikoina Jyväskylässä tottelevaisuuden ja agilityn saralla. Palattuani Orivedelle olen vetänyt OSKK:ssa pentu-, tottelevaisuus- ja hakukoulutuksia. Osallistun usein myös tapahtumien toteutukseen. Olen Suomen Palveluskoiraliiton pätevöimä koulutusohjaaja. Haaveena on myös eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittaminen, mutta ainakin toistaiseksi elämä on vienyt muihin suuntiin.

Koen oppineeni koirilta ja niiden kautta todella paljon. Koiran kouluttaminen ei olekaan mielestäni pelkästään sitä, että opetamme itse koiraa, vaan meillä on samalla myös mahdollisuus itse oppia - usein se on myös tarpeen, jotta koulutus etenee. Kouluttajana olen rauhallinen, kärsivällinen ja perusteellinen sekä melko monipuolinen, vaikka omat painotukset tiettyihin asioihin onkin varmasti muotoutunut. Pyrin kuitenkin pysymään myös avoimena uudelle.

Aina on uutta opittavaa, sillä valmiiksi tässä hommassa ei koskaan tule - ehkä juuri siksi se on niin mielenkiintoista ja antoisaa. Yhdessä tekeminen ja harrastaminen, tekipä sitä sitten tavoitteellisesti tai vain omaksi ja koiran iloksi, myös auttaa rakentamaan koiran ja omistajan välistä suhdetta sekä rikastuttaa molempien elämää siten lisäten molempien hyvinvointia. Mielestäni koiran kouluttaminen kannattaa aina, tavalla tai toisella. Tätä iloa ja hyötyä toivon voivani jakaa kouluttajana muillekin.

Nähdään koulutuksissa, treeneissä ja tapahtumissa!